Suomen Hiihtoliitto

Suomen Hiihtoliiton (SHL) historiaa

Suomen Hiihtoliiton syntysanat sanottiin vuonna 1908, jolloin perustettiin "Liitto Suomen Hiihtourheilun edistämiseksi" (Förbundet för skididrottens befrämjande). Hiihdon erikoisliiton perustaminen oli ollut esillä jo 1894, asialla olivat tuolloin oululaiset Oulun hiihtojen runsaan osanoton innoittamina. Tuolloin asia ei kuitenkaan toteutunut, vaan se hautautui vuosikausiksi. Vasta 8. päivänä maaliskuuta 1907 pidettiin Helsingissä suunnitteleva keskustelukokous. Se valitsi komitean laatimaan sääntöehdotuksen. Perustava kokous pidettiin Helsingin talviurheilujuhlien yhteydessä 26. helmikuuta 1908. Uuden liiton tehtävänä oli toimia Suomen hiihtourheilun ja suksiteollisuuden kehittämiseksi sääntöjen mukaan seuraavasti:

"Edistämällä yhteistyötä maan hiihtoseurojen ja niiden urheiluseurojen kesken, jotka harjoittavat tahi muuten edistävät hiihtourheilua sekä toimimalla uusien sellaisien perustamiseksi; 2) kehottamalla maan eri osissa henkilöitä asiamiehinä työskentelemään sen tarkoituksen hyväksi; 3) toimeenpanemalla vuotuisesti sopivilla paikkakunnilla maassa kilpailuja sekä pituushiihdossa että mäenlaskussa tahi huolehtimalla siitä, että sellaisia järjestetään; 4) toimeenpanemalla itse tahi kehottamalla liittoon kuuluvia seuroja järjestämään suurempia, yleisiä hiihtokilpailuja ja suksinäyttelyitä joka kolmas vuosi taikka useamminkin, jos syytä näyttää olevan; 5) edustamalla ulkomaitakin koskevissa asioissa ensi kädessä Suomen hiihtourheilua sekä käytettävissä olevilla keinolla edistämällä suomalaisten suksien maasta vientiä.

Liiton jäseneksi pääsee jokainen laillistettu hiihtoseura tahi urheiluseura, joka ohjelmaansa on ottanut hiihtourheilun edistämisen; samoin voivat yksityisetkin asiaa harrastavat henkilöt liittyä jäseniksi liittoon. Sitä varten on niin hyvin yhdistysten kuin yksityisten jäsentenkin ilmoittauduttava liittohallinnon toimeenpanevalle komitealle, joka sitten esittää asian liittohallinnolle."

Perustetusta liitosta alettiin käyttää nimeä Suomen Hiihtoliitto, vaikka tästä ei tehty minkäänlaista päätöstä tai merkintää pöytäkirjoihin.

Suomen Hiihtoliiton ensimmäinen presidentti oli kuvernööri Lennart Munck. Tavallaan kilpahiihtäjien edustajana oli hallinnossa ylioppilashiihtäjä Heikki Huttunen.

Vaikeuksia

Vasta perustetun erikoisliiton vaikeudet oivat etupäässä taloudellisia. Toisaalta uudella liitolla ei ollut jäsenseuroja ja liiton yhteydet kenttään - lukuun ottamatta Helsingin Hiihtoklubia ja Kokkolan seudun hiihdon johtomiehiä - olivat ja pysyivät katkenneina.

Ennen pitkää Hiihtoliitto päätyi ehdottamaan vuonna 1906 perustetulle Suomen Valtakunnan Urheiluliitolle (SVUL) yhteistyösopimusta. Yhteistyökysymyksestä muodostui vaikea, koska kumpikin liitto piti kiinni arvovallastaan. Lisäksi asiaan sekoitettiin aikakauden kielipolitiikka Hiihtoliiton johtohenkilöiden pitäessä suomenkielisten mielestä liiankin kiinteää yhteyttä Ruotsiin.

Uudistuksia SVUL:n sisällä

SVUL:n keskushallinnon kokouksessa 8. päivänä toukokuuta 1910 teki maisteri Lauri Pihkalan johtama toimikunta ehdotuksen, jonka mukaan SVUL:ssa tulisi olla neljä jaostohallintoa, joista yksi edustaisi hiihtoa, luistelua ja pyöräilyä yhteisesti.

SVUL:n kolmijakoinen jaosto ei saanut paljoakaan aikaan hiihdon osalta, mutta järjesti kylläkin mestaruuskilpailut vuonna 1911. Samana päivänä kun mestaruuskilpailut pidettiin, järjesti Suomen Hiihtoliitto huomattavat von Willebrandin pokaalikilpailut.

Arvovaltakamppailu

Joulukuun 8. päivänä 1911 SVUL:n hiihtoa hoitava jaosto teki päätöksen, etteivät SVUL:n säännöt tunnusta Suomen Hiihtoliittoa itsenäiseksi liitoksi ja että jäsenten osanotto SHL:n kilpailuihin kielletään.

Vastavetona SHL ilmoitti SVUL:lle, että koska yhteisymmärrystä liiton ja SVUL:n välille ei synny, Hiihtoliitto ottaa tulevaisuudessa mestaruuskilpailujen järjestämisen huolekseen.

"Helsingissä tammikuulla" (1912) päivätyllä kirjeellä SVUL vastasi, etteivät liittoon kuuluvien seurojen jäsenet saa liitosta erottamisen uhalla kilpailla liittoon kuulumattomien seurojen järjestämissä kilpailuissa.

Nuori Hiihtoliitto lopetti kaikessa hiljaisuudessa toimintansa, vaikkei se siitä mihinkään ilmoittanut.

Hiihtojaosto vuoteen 1931

Vuonna 1914 puhjenneesta maailmansodasta huolimatta oli urheilutoiminta Suomessa laajentunut siinä määrin, että SVUL:n piirissä tuli esille tarve tarkistaa työnjakoa. Päätös erillisen hiihtojaoston perustamisesta tehtiin 28.11.1915 ja hiihtojaosto aloitti toimintansa 1.12.1915.

SVUL:n hiihtojaoston kokouksessa marraskuun 16. päivänä 1921 keskusteltiin hiihdon erikoisliiton perustamisesta. Asia jäi sillä kertaa mm. sen vuoksi, että ei tiedetty miten maaseutu suhtautuisi uuteen liittoon. Talvella 1922 asia oli kuitenkin jälleen ajankohtainen. Helsingin Hiihtäjät, Helsingin Hiihtoklubi ja Ähtärin Urheilijat lähettivät jaostolle kirjelmän, jossa ne esittivät SVUL:n vuosikokoukselle hiihtoliiton perustamista.

Toisaalla hiihtojaoston jäseneksi kutsuttu Lauri Pihkala oli alkanut tehdä työtä Salpausselän kisojen luomiseksi ja havainnut tässä toiminnassaan itsenäisen hiihtoliiton tarpeen.

Jaoston kokouksessa 7.10.1922 Pihkala ilmoitti voivansa toimia jaoston työssä enää vain sillä edellytyksellä, että jaoston kanta erillisen hiihtoliiton perustamiseen on myönteinen. Puheenvuorossaan kapteeni V. Heikinheimo vastusti hiihtoliiton perustamista ja jaosto yhtyi hänen mielipiteeseensä. Kielteisen päätöksen kuultuaan Pihkala ilmoitti eroavansa ja poistui kokouksesta. Pihkalan poistumisen jälkeen kokous päätti asettaa komitean valmistelemaan Hiihtoliiton perustamista.

Uusi liitto sijoitettiin Lahteen

Hiihtoliitto perustettiin 10.10.1931, jolloin suurimman yllätyksen aiheutti liiton kotipaikkakysymyksen ratkaisu. Liiton hallintokeskus päätettiin sijoittaa Lahteen, joka oli keskeisen sijaintinsa ja ennen kaikkea Salpausselän kisojen ansiosta kohonnut Suomen hiihto- ja mäenlasku-urheilun keskuspaikaksi.

Lahden valitseminen liiton kotipaikaksi merkitsi hajakeskitystä, mutta toisaalta SVUL piti järjestötyön yhtenäisyyden kannalta tarpeellisena, että Hiihtoliiton kotipaikka olisi sama kuin keskusliiton.

SVUL:n liittohallituksen kokouksessa marraskuussa 1931 käytiin laaja keskustelu kotipaikkakysymyksestä. Liittojohtokunta teki äänin 27-5 esityksen, että Hiihtoliiton kotipaikaksi määrättäisiin Lahden sijasta Helsinki, kun taas Hiihtoliitto itse oli Lahden kannalla. SHL ei taipunut painostuksen alla ja Helsinkiin Suomen Hiihtoliitto muutti vasta vuonna 1955 SVUL:n hankittua käyttöönsä ns. Uimahallin talon Yrjönkadulta.

Suomen Hiihtoliitto tänään

Tällä hetkellä Suomen Hiihtoliitto on yksi SLU:n suurimmista jäsenliitoista. Liittoon kuuluu yli 700 jäsenseuraa. Aluetoimintaan liiton jäsninä on 18 hiihtopiiriä sekä liiton eri lajeissa vaihteleva määrä muita alueorganisaatioita.

Hiihtoliiton lajit ovat alppihiihto, freestylehiihto, maastohiihto, mäkihyppy ja yhdistetty. Näistä alppihiihto ja freestylehiihto perustivat vuonna 2008 oman yhdistyksen, Skisport Finlandin, jonka toiminta alkoi vuoden 2009 alusta. Maastohiihto aloitti omana lajiyhdistyksenä 1.1.2010, Suomen Maastohiihto ry:nä. Mäkihyppy- ja yhdistetty toimivat myös omana yhdistyksenä 1.1.2010 alkaen ja yhdistyksen nimi on Finnjumping ry.

Lajiyhdistyksillä on SHL:n kanssa yhteistyösopimus, jossa on määritelty työnjako Hiihtoliiton ja liyhdistysten välillä. Lisäksi SHL:lla on yhteistyösopimus Suomen Lumilautaliiton kanssa sekä nopeuslaskussa Team Finland Speedskiing ry:n kanssa.

Suomen Hiihtoliiton, Skisport Finlandin ja Suomen Maastohiihdon toimistot sijaitsevat SLU-talossa Helsingin Länsi-Pasilassa. Mäkihypyn ja yhdistetyn toimisto on Lahden urheilukeskuksessa.

Liiton puheenjohtaja on Matti Sundberg.

Lähteet: Harri Eljanko, Jussi Kirjavainen: Suomen Hiihdon Historia 1886-1968 WSOY 1969, Lahden Hiihtomuseo: Suomen Hiihtoliitto 75 vuotta, 1983.