On tiettyjä asioita, joissa täytyy tehdä valintoja, kun mietitään, miten suomalaista hiihtourheilua viedään eteenpäin ja toimintaa kehitetään. Kenttätyöryhmä on omalta osaltaan pohtimassa asioita, miten toimintaa voisi tehostaa ja miten siitä saisi vaikuttavampaa. Meidän täytyy ymmärtää, että seuroillakin on eri tavoitteita ja sen pohjalta tarjottavat ”palvelutkin” ovat erilaisia. Toiset seurat panostavat nuorisourheiluun ja toiset enemmän huippu-urheiluun. Osa seuroista kerää rahaa järjestämällä esimerkiksi aikuisliikuntaa ja osa seuroista panostaa ennemminkin sopimuksiin yhteistyökumppaneiden kanssa. On siis otettava huomioon, että joka paikassa ei pystytä tai edes haluta toimia samalla tavalla. Olennaista on määrittää tavoitteet, mihin halutaan päästä ja tiedostaa keinot tavoitteisiin pääsemiseksi.

Itse pohdin asioita nyt valmentajan silmin ja huippu-urheilun näkökulmasta. Miten Suomessa jatkossakin löytyy hiihtäjiä maailman huipulle? Mihin meidän pitää panostaa, jotta voimme nauttia menestyksestä maailmalla? On paljon asioita, mutta mielestäni osaamisen kehittäminen on yksi olennaisimmista. Niin valmentajien kuin urheilijoidenkin sekä muiden vapaaehtoisten tieto/taidon parantaminen omalla osa-alueellaan on tärkeää. Valmentajien osaamisen kautta kehitetään urheilijoita ja jo lapsi/nuorisourheiluvaiheessa meillä pitäisi olla paljon ammattilaisia toimimassa urheiluseuroissa. Näkökulma pitäisi olla se, että jokaiselle lapselle tai nuorelle tarjotaan mahdollisuus huipulle - teetetään siis oikeita asioita oikeaan aikaan. Me emme voi valmentajina tai seuraihmisinä päättää, kenelle luodaan edellytykset ja kenelle ei. Huipulle pääsemiseksi tarvitaan lahjakkuutta, mutta lahjakkuus tulee esille menestymisenä vasta, kun harjoitellaan oikein, hyvin ja riittävästi. Se, mitä tehdään lasten ja nuorten kanssa, tuottaa tulosta myöhemmin.

Siksi yksi olennainen asia, johon toivoisin panostettavan, on valmentajakoulutus. Maastohiihto on kehittänyt valmentajakoulutusjärjestelmäänsä aloittaen III ja II tasoilta ja nyt olisi ehdottomasti päästävä yhtenäiseen linjaan myös tasolla I, jonne aloittelevat, pääasiassa seurojen hiihtokouluissa toimivat valmentajat tulevat.  Valmentajakoulutuksen lisäksi pitäisi saada toimiva systeemi ajatusten ja kokemusten vaihtoon valmentajien välillä. Voisimme jokainen oppia toinen toisiltamme, kun olisimme avoimia, valmiita antamaan sekä ottamaan vastaan tietoa. Valmennusta tulee toki linjata maastohiihdon palkattujen valmentajien toimesta, mutta varmasti monella muullakin olisi paljon tietämystä, josta olisi hyötyä meille kaikille.

 
Mikä voisi olla hyvä systeemi meillä lajissa, mikä ainakin vielä tällä hetkellä perustuu yksilövalmennukseen? Onko pari seminaaria vuodessa riittävä määrä ajatusten vaihtoon? Saammeko sillä tavoin vietyä asioita oikeasti käytäntöön? Miten saamme aktivoitua kaikki valmentajat mukaan? Voisimmeko ajatella jonkinlaista mentorointi/tutorointisysteemiä myös hiihtoon? Tämä on tärkeä asia, jota kenttätyöryhmän tulee pohtia ja keksiä ratkaisuja. Hyviä ideoita otetaan vastaan!

Pia Pekonen
Kenttätoimintaryhmä
pia.pekonen@vierumaki.fi
puh: 040 7020 666